lördag 13 december 2014

Kauniit muistot eivät koskaan kuole...

13.12.2006 Rakas Äiti 52v. sai lähdön Isän luo taivaaseen.
Siellä ne istuvat yhdessä pilven reunalla,seuraten mitä me täällä
alhaalla touhutaan.

Äiti ja pieni Sonja sylisiä <3 
Äiti sairastui ohutsuolisyöpään isän kuoleman jälkeen (7.10.2005) pääsiäisenä leikattiin
ja hoidot aloitettiin mutta kesän aikana meni huonompaan kuntoon,
uusi leikkaus ja mitään ei ollut enää tehtävissä,nyt oli kuukausista kyse.
Jäin töistä pois ja hoidettiin äitiä kotona siskon kanssa.
Äiti ei pystynyt enää syödä,sai ravintoa letkun kautta päivisin,yöt sai olla "vapaana".
Kuvia äidistä sairauden aikana ei ole monta,haluan muistaa äitiä terveenä.

Elämä jatkuu...mutta vähän erilaisena <3  

5 kommentarer:

  1. Tänker ofta på Anki jag har idag bakat Ankis dadelkaka och förra veckan Ankis pepparkakor. Jag har ett foto av Bengt o Anki med katten Hobbe då hon besökte honom hos oss (Bengt var ju på sjukhuset hela 2006 och var hemma på besök)

    SvaraRadera
  2. Om du meddelar din email adress kan jag sända dig fotot

    SvaraRadera
  3. Min lillebror dog 2001 i cancer,har inte heller många foton av precis samma orsak som du..

    SvaraRadera
  4. Elämä tarjoilee meille usein asioita joita emme toivo tai todellakaan halua. Mutta niiden tulemista emme voi estää. Meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin suhtautua. Se kuinka suhtaudumme, riippuu meistä itsestämme.
    On sydäntä lämmittävää huomata ihan näin vaan kaukaa sivusta, että tuo sinun suhtautuminen on niinkuin eläinoppaamme auttavat tuntemaan, asiat eletään hetkessä. Hyvät tuntemukset, olivatpa ne hetkellisiä tai pitkän historian kirjoittamia, ovat kantava voima. Sillonkin kun elämä tuntuu eriarvoiselta ja sen käsikirjoitus tuntuu järjettömältä.
    Voimanenkeleitä teitä tukemaan suruverhon kanssa. <3

    SvaraRadera